Syyte Otzma Yehuditia vastaan

Rasismi, ylivertaisuus ja apartheid eivät ole “mielipiteitä”. Fasismi ei ole “poliittinen kanta”. Ne ovat rikoksia – rikoksia ihmisarvoa vastaan, rikoksia tasa-arvoa vastaan ja rikoksia itse ihmisyyttä vastaan.

Useimmissa demokratioissa mikä tahansa liike, joka avoimesti kannattaa rodullista tai uskonnollista ylivertaisuutta, katsotaan rikolliseksi. Puolue, joka kutsuu itseään “Valkoiseksi vallaksi” Yhdysvalloissa tai “Kristilliseksi vallaksi” Euroopassa, kiellettäisiin ja sen jäseniä syytettäisiin. Kuitenkin Israelissa Otzma Yehudit (“Juutalainen voima”) – puolue, jonka ideologia on juutalainen vastine tällaisille liikkeille – istuu hallituksessa.

Itamar Ben-Gvirin johtama, tuomittu rasistinen kiihottaja, Otzma Yehudit on moderni ilmentymä kahanismista, fasistisesta ideologiasta, jonka rabbi Meir Kahane perusti ja joka kiellettiin sen rasismin ja terrorismin vuoksi. Nykyään se, mikä kerran kiellettiin terrorismina, on valtavirtaistettu hallitukseen ja sitä puolustavat länsimaiset johtajat, jotka eivät omissa maissaan koskaan sietäisi tällaista liikettä.

Tämä ei ole pelkkää tekopyhyyttä. Se on osallisuutta.

Kachista Otzma Yehuditiin: Kiellettyä terrorismia, uudelleenbrändättyä

Rabbi Meir Kahane, syntynyt Brooklynissä, perusti Kachin vuonna 1971 johdettuaan väkivaltaista Juutalaisten puolustusliigaa Yhdysvalloissa. Kachin ohjelma oli suorasukainen:

Arabit on riistettävä kansalaisuudelta ja karkotettava Israelista ja miehitetyiltä alueilta.
Israelista on tehtävä juutalainen teokratia, jota hallitsee halakha (juutalainen laki).
“Suuri Israel” on perustettava liittämällä alueita Niilistä Eufratiin.

Kach pääsi Knessetiin vuonna 1984 voittaen yhden paikan. Sen läsnäolo kuitenkin järkytti Israelin poliittista järjestelmää. Kahane vaati avoimesti arabien joukkokarkotuksia käyttäen etnisen puhdistuksen kieltä suoraan parlamentin puhujapöntöstä. Hän tuomitsi demokratian heikkoutena ja tasa-arvon petoksena.

Reaktio oli nopea. Vuonna 1985 Israel muutti Peruslain: Knesset (kohta 7A) lisäämällä säännöksen, joka kieltää puolueita, jotka yllyttävät rasismiin tai hylkäävät Israelin demokraattisena valtiona. Vuonna 1988 korkein oikeus vahvisti tämän muutoksen sulkeakseen Kachin vaaleista, julistaen sen ohjelman pohjimmiltaan rasistiseksi ja yhteensopimattomaksi demokratian kanssa.

Siitä huolimatta Kachin seuraajat jatkoivat aktivismiaan. Vuonna 1994 tapahtui väistämätön: yksi heistä, Baruch Goldstein, suoritti Hebronin verilöylyn murhaten 29 palestiinalaista ramadanin rukousten aikana. Sen sijaan, että tekoa olisi tuomittu, monet kahanistit ylistivät Goldsteinin sankarina. Israelin hallitus, valtavan paineen alaisena, kielsi sitten Kachin ja sen haaran Kahane Chai:n terroristijärjestöinä. Yhdysvallat, Kanada ja muut hallitukset seurasivat perässä.

Kaikin mittarein kahanismi tunnustettiin rasismin, terrorismin ja fasismin ideologiaksi.

Kahanismi ei kuitenkaan kuollut. Se sopeutui. Vuonna 2012 Kachin entiset jäsenet perustivat Otzma Yehuditin, puolueen, joka esittäytyy “uudena” mutta jatkaa samaa ydiniideologiaa: karkottaa “epälojaalit” arabit, liittää Palestiinan maat ilman oikeuksia ja juurruttaa juutalainen ylivertaisuus.

Se, minkä Israelin korkein oikeus kerran kielsi rasistisena ja hallitus kielsi terrorismina, istuu nyt vallan ytimessä.

Kahanistinen ideologia rikoksena

Rooman perussäännön kansainvälinen rikostuomioistuin ja Genosidikonventio tekevät selväksi: Otzma Yehuditin ohjelma ei ole politiikkaa. Se on rikollista.

Apartheid (Rooman perussääntö, Art. 7(1)(j))
- Määritelty yhden roturyhmän herruudeksi toisen yläpuolella järjestelmällisen sorron kautta.
- Otzma Yehuditin politiikat – kaksoisoikeudelliset järjestelmät, siirtokuntien laajentaminen, tasa-arvon kieltäminen – ovat apartheidia.
Pakotettu siirto (Neljäs Geneven sopimus, Art. 49)
- Kieltää väestön karkottamisen tai siirtämisen miehitetyillä alueilla.
- Otzma Yehudit kannattaa avoimesti “siirtoa”, eli palestiinalaisten ja “epälojaalien” arabikansalaisten karkottamista.
Vaino (Rooman perussääntö, Art. 7(1)(h))
- Vakava oikeuksien riisto ryhmältä rodullisista tai etnisistä syistä.
- Puolueen ohjelma arabien oikeuksien riistämiseksi täyttää vainon kriteerit.
Kiihottaminen kansanmurhaan (Genosidikonventio, Art. III(c))
- Suora ja julkinen kiihottaminen kansanmurhaan on rangaistavaa, tapahtuipa kansanmurha tai ei.
- Huudot “Kuolema arabeille”, joita puolueen johtajat tukevat, sopivat tarkasti tähän määritelmään.

Lippumarssi: Fasismi avoimesti esillä

Vuotuinen Jerusalemin lippumarssi paljastaa Otzma Yehuditin rikollisen luonteen.

Joka vuosi ultranationalistit marssivat Jerusalemin vanhankaupungin muslimikorttelin läpi huutaen “Kuolema arabeille” ja “Kyläsi palakoon”. He hyökkäävät palestiinalaisten kauppiaiden kimppuun, tuhoavat omaisuutta ja terrorisoivat asukkaita. Sen sijaan, että heitä hillittäisiin, heitä suojelee poliisisaattue.

Itamar Ben-Gvir, nyt kansallisen turvallisuuden ministeri, ei ole ulkopuolinen kiihottaja. Hän on säännöllinen osallistuja. Hänen läsnäolonsa on hyväksyntä – ja merkki siitä, että tämä kiihottaminen on valtion siunaama.

Missä tahansa demokratiassa tällainen tapahtuma – vähemmistön kuoleman huutaminen – kiellettäisiin. Osallistujat pidätettäisiin, järjestäjät syytettäisiin viharikoksista. Israelissa se pyhitetään patriotismiksi.

26. tammikuuta 2024 Kansainvälinen tuomioistuin määräsi Israelin, väliaikaisena toimenpiteenä tapauksessa Etelä-Afrikka vastaan Israel, “estämään ja rankaisemaan suoraa ja julkista kiihottamista kansanmurhaan”. Lippumarssi on juuri tämän kiihottamisen ilmentymä. Sallimalla sen, ja vielä pahempaa, osallistumalla siihen, Israel rikkoo avoimesti tuomioistuimen sitovaa määräystä.

Johtopäätös on kiistaton: noudattaminen vaatii lippumarssin kieltämistä, kahanismin kriminalisointia ja Otzma Yehuditin kieltämistä – aivan kuten Saksan vaadittiin kriminalisoivan natsismi vuoden 1945 jälkeen.

Itamar Ben-Gvirin rikosoikeudellinen vastuu

Ben-Gvirin historia on luettelo äärimmäisyydestä:

Tuomittiin vuonna 2007 rasismin kiihottamisesta ja terroristijärjestön (Kach) tukemisesta.
Uhkasi pääministeri Rabinia vuonna 1995 ja kehuskeli televisiossa Rabiniltä varastetulla auton tunnuksella: “Pääsimme hänen autoonsa – pääsemme myös häneen.” Viikkoja myöhemmin Rabin murhattiin.
Ihannoi Hebronin joukkomurhaajaa Baruch Goldsteinin ja piti hänen muotokuvaansa kotonaan vuosia.
On johtanut huutoja “Kuolema arabeille” mielenosoituksissa.
Kansallisen turvallisuuden ministerinä hän valvoo poliisia, joka suojelee rasistisia väkijoukkoja sen sijaan, että tukahduttaisi niitä, samalla kun aseistaa siirtokuntalaisia ja sortaa palestiinalaisia.

Rooman perussäännön mukaan Ben-Gvir voisi joutua Kansainvälisen rikostuomioistuimen syytteeseen seuraavista syistä:

Vaino rikoksena ihmisyyttä vastaan (Art. 7(1)(h)).
Apartheid (Art. 7(1)(j)).
Suora ja julkinen kiihottaminen kansanmurhaan (Art. 25(3)(e)).

Raportit viittaavat siihen, että suljettuja pidätysmääräyksiä israelilaisia virkamiehiä vastaan saattaa jo olla olemassa Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Ben-Gvir olisi roolinsa vuoksi pääehdokas.

Länsimainen tekopyhyys: Fasismin puolustaminen ulkomailla, tuomitseminen kotona

Suurin skandaali ei ole vain se, että Otzma Yehudit on olemassa, vaan se, että sitä suvaitaan – ja jopa puolustetaan – länsimaisten hallitusten toimesta.

“Valkoinen voima” -puolue Euroopassa kiellettäisiin välittömästi.
Marssi, joka huutaa “Kuolema juutalaisille”, tuomittaisiin fasismina ja poliisi hajottaisi sen.
Poliitikot, jotka osallistuisivat, häpäistäisiin ja suljettaisiin pois viroista.

Silti “Juutalainen voima” normalisoidaan. Länsimaiset johtajat, jotka julistavat vastustavansa rasismia ja fasismia, jatkavat hallituksen aseistamista ja puolustamista, johon kuuluu Otzma Yehudit. He tuomitsevat suprematisteja kotonaan samalla kun syleilevät heitä ulkomailla.

Tämä tekopyhyys paljastaa heidän ihmisoikeusretoriikkansa tyhjyyden. Suvaitsemalla juutalaista ylivertaisuutta samalla kun he tuomitsevat valkoista ylivertaisuutta, länsimaiset hallitukset pettävät ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden.

Johtopäätös: Tuomio

Faktat ovat kiistattomia:

Otzma Yehudit on Kachin suora perillinen, kielletty rasistisena ja terroristisena.
Sen ideologia, kahanismi, on fasismia: suprematistista, rasistista ja väkivaltaista.
Sen politiikat muodostavat apartheidin, pakotetun siirron, vainon ja kiihottamisen kansanmurhaan kansainvälisen lain mukaan.
Jerusalemin lippumarssi, jota sen johtajat tukevat, on valtion suojelema vihamielenosoitus, joka on suorassa ristiriidassa Kansainvälisen tuomioistuimen sitovan määräyksen kanssa tammikuulta 2024.
Sen johtaja, Itamar Ben-Gvir, kantaa yksilöllisen rikosoikeudellisen vastuun ja saattaa joutua Kansainvälisen rikostuomioistuimen syytteeseen.
Länsimaiset johtajat, jotka suvaitsevat ja puolustavat Otzma Yehuditia, ovat osallisia fasismin normalisointiin.

Ennakkotapaus on selvä. Nürnbergin jälkeen natsismi kiellettiin Saksassa – ei “politiikkana” vaan rikollisena salaliittona. Sama periaate pätee tänään: kahanismi on kriminalisoitava. Otzma Yehudit on eristettävä, kiellettävä ja muistettava varoituksena.

Tuomio: Otzma Yehudit ei ole poliittinen puolue. Se on fasistinen järjestö, joka on syyllistynyt ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten levittämiseen.

Moraalinen velvoite: Otzma Yehuditin suvaitseminen on itse ihmisyyden pettämistä. Fasismi missä tahansa muodossa – valkoinen, kristitty tai juutalainen – ei ole mielipide. Se on rikos. Ja sitä on vastustettava, kriminalisoitava ja voitettava.