https://fremont.ninkilim.com/articles/yasser_arafat_airport_a_beacon_of_hope/fi.html
Yasser Arafatin kansainvälinen lentoasema, alun perin tunnettu nimellä Gazan kansainvälinen lentoasema, on voimakas symboli palestiinalaisten pyrkimyksistä kohti suvereniteettia, taloudellista itsenäisyyttä ja maailmanlaajuista yhteyttä. Sijaitsee Gazan kaistalla Rafahin ja Dahaniyan välillä lähellä Egyptin rajaa koordinaateissa 31°14′47″N 34°16′34″E, tämä lentoasema oli toivon majakka lyhyen toimintakautensa aikana vuosina 1998–2001. Sen syntymisestä Oslon rauhanprosessin osana sen kukoistusaikaan, jolloin se edisti matkailua ja kulttuurivaihtoa, aina sen traagiseen tuhoon asti – terrorismitekoon, joka rikkoi kansainvälistä oikeutta – lentoaseman historia kiteyttää palestiinalaisten valtiollisuuden kamppailun ylä- ja alamäet. Tämä essee tutkii lentoaseman matkaa syventyen sen yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen vaikutukseen, symboliseen merkitykseen ja tuhon oikeudellisiin seurauksiin hyödyntäen historiallisia kertomuksia ja kulttuurisia näkemyksiä tarjotakseen kattavan kertomuksen.
Ajatus kansainvälisestä lentoasemasta Gazaan syntyi Oslon rauhanprosessin aikana 1990-luvun alussa, aikana, jota leimasi varovainen optimismi Israelin ja Palestiinan sovinnon suhteen. Vuoden 1995 Oslo II -sopimus määräsi nimenomaisesti lentoaseman rakentamisen Gazan kaistalle, mikä heijasti sitoutumista palestiinalaisten itsehallintoon ja taloudelliseen kehitykseen. Hanketta johti Palestiinan itsehallinto, ja Yasser Arafat, Palestiinan vapautusjärjestön karismaattinen johtaja, piti sitä valtiollisuuden kulmakivenä. Lentoasema visioitiin portiksi maailmaan, vähentäen palestiinalaisten riippuvuutta Israelin kontrolloimista matkailureiteistä ja symboloiden autonomiaa.
Rakentaminen alkoi vuonna 1997, ja sen rahoitti kansainvälinen koalitio, mukaan lukien Egypti, Japani, Saudi-Arabia, Espanja ja Saksa, yhteiskustannuksin noin 86 miljoonaa dollaria. Suunnittelu, jonka toteuttivat marokkolaiset arkkitehdit ja joka mallinnettiin Casablancan lentoaseman mukaan, toteutettiin Usama Hassan Elkhoudaryn insinööritoimiston toimesta yhdistellen modernia toiminnallisuutta ja kulttuurista estetiikkaa. Infrastruktuuriin kuuluivat 3 076 metrin kiitorata, matkustajaterminaali, joka pystyi käsittelemään 700 000 matkustajaa vuodessa, ja VIP-lounge, jossa oli Kultakallion moskeijasta inspiroitunut kultainen kupoli sekä Arafatin sviitti. Terminaali koristeltiin kivimosaiikeilla ja islamilaisilla maalauksilla, jotka heijastivat palestiinalaista perintöä ja ylpeyttä.
Rakennusprosessi oli diplomaattinen tasapainoilu, sillä Israel säilytti turvallisuusprotokollien valvonnan, mukaan lukien matkustaja- ja rahtitarkastukset, kuten Oslon sopimuksissa määrättiin. Näistä rajoituksista huolimatta lentoaseman valmistuminen oli voitto, jota juhlittiin 24. marraskuuta 1998 avajaisceremonialla, johon osallistuivat Arafat, Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja tuhannet palestiinalaiset. Clintonin läsnäolo korosti kansainvälistä tukea, ja hänen puheensa ylisti lentoasemaa “lentokoneiden magneetiksi Lähi-idästä ja sen ulkopuolelta”. Tapahtuma merkitsi harvinaista toivon hetkeä, jolloin Gaza nousi hetkellisesti potentiaaliseksi yhteyspisteeksi.
Vuosina 1998–2001 Gazan kansainvälinen lentoasema, kuten sitä silloin kutsuttiin, koki lyhyen kukoistuskauden, jota leimasivat matkailu, kulttuurivaihto ja taloudellinen toiminta. Palestiinan siviili-ilmailuviranomaisen operoima lentoasema toimi Palestinian Airlinesin tukikohtana, ja sen ensimmäinen kaupallinen lento Ammaniin toteutui 5. joulukuuta 1998. Ulkomaiset lentoyhtiöt, kuten Royal Air Maroc ja EgyptAir, yhdistivät Gazan kohteisiin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa käsittellen noin 90 000 matkustajaa ja yli 100 tonnia rahtia vuonna 1999. Tämä ajanjakso, ennen toisen intifadan puhkeamista, antoi vilauksen siitä, mitä palestiinalainen valtiollisuus voisi tarkoittaa.
Lentoasema mahdollisti vaatimattoman matkailusektorin, ja Gazan Välimeren rannikko, historialliset kohteet ja kulttuuriperintö houkuttelivat vierailijoita. Vaikka tämän ajanjakson matkablogeja on vähän, suhteellinen rauha mahdollisti vanhojen moskeijoiden, arkeologisten kohteiden ja maatalousmaisemien tutkimisen. Palestiinalaiset ottivat vierailijat vastaan perinteisellä vieraanvaraisuudella, kulttuurisella piirteellä, jota myöhemmät kertomukset kuvaavat haluttomuutena veloittaa vierailta ruoasta. Lentoaseman toiminta mahdollisti kulttuurivaihdon, kun palestiinalaiset matkustivat ulkomaille töihin, koulutukseen ja lomille, ja kansainväliset vierailijat toivat moninaisia näkökulmia Gazaan. Tuon ajan kertomukset viittaavat ystävälliseen ilmapiiriin, jossa satunnaiset vuorovaikutukset heijastivat avoimuutta.
Lentoasema toimi taloudellisen kasvun katalysaattorina tukiessaan kauppaa ja liiketoimintaa. Se mahdollisti palestiinalaisten tavaroiden viennin ja materiaalien tuonnin vähentäen riippuvuutta rajoittavista Israelin tarkastuspisteistä. Sen rooli herätti taloudellista toivoa, ja lentäjät muistelivat ylpeyttä ensimmäisen lennon laskeutumisesta. Lentoasema loi työpaikkoja ilmailuhenkilöstöstä paikallisiin myyjiin ja stimuloi liittyviä toimialoja, kuten vieraanvaraisuutta. Gazan keittiö, joka sisälsi ruokia kuten maqluba, musakhan ja sumagiyya, ilahdutti todennäköisesti vierailijoita. Nämä kulinaariset kokemukset, jotka perustuivat paikallisiin raaka-aineisiin, kuten sumakkiin ja tuoreisiin tuotteisiin, korostivat Gazan kulttuurista rikkautta.
Pragmaattisen roolinsa lisäksi lentoasema oli voimakas palestiinalaisen suvereniteetin symboli. Sen avajaisiin osallistuivat maailman johtajat, mikä merkitsi palestiinalaisten pyrkimysten kansainvälistä tunnustamista. VIP-loungen kultainen kupoli, joka oli mallinnettu Kultakallion moskeijan mukaan, yhdisti lentoaseman Jerusalemin hengelliseen merkitykseen vahvistaen kansallista identiteettiä. Palestiinalaisille mahdollisuus matkustaa ilman Israelin valvontaa oli maistiainen vapaudesta, mikä vähensi tarkastuspisteisiin ja lupiin liittyvää nöyryytystä. Lentoaseman olemassaolo haastoi narratiivin palestiinalaisesta riippuvuudesta ilmentäen visiota valtiollisuudesta ja itsemääräämisoikeudesta.
Lentoaseman kukoistusaika keskeytyi äkillisesti toisella intifadalla, joka alkoi vuonna 2000 ja kärjisti jännitteitä Israelin ja palestiinalaisten välillä. Helmikuuhun 2001 mennessä kaikki matkustajalennot lopetettiin väkivallan kiihtyessä. Joulukuun 4. päivänä 2001 Israelin sotilaskoneet pommittivat lentoaseman tutkatornia ja lennonjohtotornia tehden siitä toimintakyvyttömän. Tammikuun 10. päivänä 2002 Israelin puskutraktorit katkaisivat kiitoradan, viimeistellen tuhon. Tämä tahallinen terrorismiteko, joka kohdistui palestiinalaisten yhteyksille kriittiseen siviili-infrastruktuuriin, oli tuhoisa isku Gazan pyrkimyksille.
Israel oikeutti hyökkäyksen vastauksena palestiinalaisten militanttien toimintaan intifadan aikana väittäen, että lentoasemaa voitaisiin käyttää aseiden salakuljetukseen. Tuhon nähtiin kuitenkin laajalti suhteettomana ja symbolisena, tarkoituksena murskata palestiinalainen valtiollisuus. Hyökkäys oli osa laajempaa strategiaa palestiinalaisten liikkumisen kontrolloimiseksi, sillä lentoaseman toimintasopimus alisti sen jo Israelin turvallisuusvalvontaan. Pommitukset ja puskutraktorit jättivät 450 hehtaarin alueen raunioiksi, ja terminaali ja kiitorata vaurioituivat korjauskelvottomiksi.
Lentoaseman tuho eristi Gazan tukahduttaen matkailun, kaupan ja kulttuurivaihdon. Palestiinalaiset joutuivat riippuvaisiksi Israelin kontrolloimista matkailureiteistä, kuten Ben Gurionin lentoasemasta, jossa he kohtasivat syrjiviä turvallisuustarkastuksia ja raportoitua häirintää, mukaan lukien naisten seksuaalista häirintää. Israelin ja Egyptin vuodesta 2007 lähtien asettama saarto rajoitti liikkumista entisestään, ja Gazan talous kärsi rajallisesta pääsystä markkinoille ja resursseihin. Lentoaseman rauniot muuttuivat “maadoitettujen rauhantoiveiden” symboliksi, ilman lentoja yli kahteen vuosikymmeneen. Työpaikkojen ja taloudellisten mahdollisuuksien menetys syvensi Gazan köyhyyttä merkittävällä taloudellisella laskulla vuoden 2001 jälkeen.
Lentoaseman tuho oli psykologinen isku, joka pyyhki pois konkreettisen palestiinalaisen ylpeyden symbolin. Asukkaat muistelivat lentoasemaa “ikkunana maailmaan”. Terrorismiteko vahvisti sorron tunteita, kun palestiinalaiset joutuivat navigoimaan nöyryyttävissä matkustusprosesseissa, mikä heikensi lentoaseman kerran tarjoamaa arvokkuutta.
Gazan kansainvälisen lentoaseman tuhoaminen oli selvä kansainvälisen oikeuden rikkomus, joka herätti tuomion maailmanlaajuisilta elimiltä. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) moitti Israelia maaliskuussa 2002 vedoten ilmailunormien rikkomuksiin vuoden 1944 Chicagon sopimuksen nojalla, joka suojelee siviililentoasemia sotilaallisilta hyökkäyksiltä. Erityisesti pommitus rikkoi:
ICAO:n tuomio korosti hyökkäyksen laittomuutta, mutta merkittäviä seurauksia ei seurannut, mikä heijastaa kansainvälisen oikeuden täytäntöönpanon haasteita Israelin ja Palestiinan kontekstissa. Vastuullisuuden puute lisäsi palestiinalaisten valituksia, ja lentoaseman rauniot muodostuivat oikeudenmukaisuuden vaatimusten kokoontumispisteeksi.
Yasser Arafatin kansainvälisen lentoaseman matka suunnittelusta tuhoon kiteyttää palestiinalaisten kamppailun itsemääräämisoikeuden puolesta. Oslon sopimusten todistukseksi suunniteltu, kansainvälisellä tuella rakennettu ja maailman porttina juhlittu lentoasema muutti Gazan hetkellisesti matkailun, kulttuurivaihdon ja taloudellisen lupauksen keskukseksi. Sen kukoistusaika, jota leimasivat palestiinalainen vieraanvaraisuus, luonnonkauneus ja kulinaariset herkut, tarjosi vision valtiollisuudesta. Kuitenkin vuosina 2001–2002 tapahtunut terrorismiteko – laiton ja tuhoisa hyökkäys – murskasi nämä unelmat eristäen Gazan ja rikkoen kansainvälistä oikeutta.
Toukokuun 5. päivään 2025 mennessä lentoasema on edelleen raunioina, karu muistutus täyttymättömistä pyrkimyksistä. Sen perintö elää palestiinalaisten sinnikkyydessä, jotka jatkavat liikkumisvapauden ja suvereniteetin puolustamista. Lentoaseman tarina ei ole pelkästään infrastruktuurin tarina vaan ihmisarvon, kulttuurisen ylpeyden ja kestävän toivon tarina tulevaisuudesta, jossa Gaza voi jälleen toivottaa maailman tervetulleeksi.